KESÄN MAJAKKARETKET JATKUIVAT

Vihdin Retkeilijät  Isokarin majakalla ja Uudenkaupungin lintutorneilla

Nyt jo perinteeksi tullut vuoden majakkaretki tehtiin Isokarille 28.4.-1.5, unohtamatta lintujen tähyilyä Uudenkaupungin lintutorneilla. Matkaan lähdettiin perjantaina 28.4. kuudentoista osanottajan voimin. Jokainen autokunta lähti hieman oman aikataulunsa mukaan. Illansuussa majoituimme kaikki Uudenkaupungin ”Pirkholman Matkailun” kodikkaisiin rantamökkeihin.

Lauantaina 29.4. oli lähtö Uudenkaupungin satamasta Kerttu-laivalla klo 9. Opastetun majakka- ja linturetken oppaina toimivat kapteenimme Kari Laaksonen sekä lintuoppaat Juhani ja Veera Salmi. Ensimmäinen lintukohteemme oli Urpoisten saari, jonka merimetsot olivat vallanneet ja syöneet puhtaaksi. ”Kerrostaloiksi” muodostuneet pesäpuut olivat tiheänä verkostona koko saaren mitalla. Jotenkin masentava näky muuten niin kauniissa saaristossa. Muita tavanomaisia vesilintuja; meriharakoita, telkkiä, hanhia ym. uiskenteli saarien lomassa, seisoskeli luodoilla ja kareilla. Seuraava kohteemme oli kiertää Keskikallio, jossa pesi ruokkeja ennen Isokarin satamaan saapumista.

Isokarin majakkasaari

Selkämeren kansallispuistoon kuuluva Isokari on eteläisen Selkämeren lumovoimaisempia retkeilykohteita ja majakkasaaristamme suurimpia, ellei suurin – n. 180 ha. Aallonmurtajalla istuskelivat riskilät. Saaren kuuluisimmat linnut, joidenkin lennellessä edestakaisin hieman häiriintyneenä laivamme tulosta. Isokarin sataman riskiläkolonia on Suomen suurimpia.

 Lintuoppaamme Juhani ja Veera kertoivat Isokarin luonnosta ja sen linnustosta kävellessämme pienen lahdenpoukaman kalliolle. Lahdella uiskenteli haahkoja, kyhmyjoutsenia ja oli siellä lahden toisella puolella joutsenia jo hautomispuuhissakin.

Varsinaiselle majakalle kävelimme pienen polkureitin, käyden myös saaren sisäjärven rannassa. Matkalla oli sekä kalliota, että vehreää niittymaata. Vaikka Isokari sijaitsee ulkosaariston äärilaidalla, kaukana kaikista luontaisista leviämiskeskuksista, on saarella silti mm 380 eri putkilokasvilajia.

Saavuttuamme majakanvartian pihalle kapteenimme Kari Laaksonen kertoi hieman majakasta ja pihalla sijaitsevista rakennuksista sekä ohjelman jatkumisesta lounaan jälkeen ylös majakkaan. Lounas meille oli varattu armeijan vanhaan ruokalaan, joka oli turisteja varten kunnostettu ”ravintolaksi”. Ehtoisana emäntänä toimi Noora Hilden apujoukkoineen.

 Isokarin majakka valmistui 1833 ja sitä on korotettu 1899. Korkeutta majakalla on 49.4 m ja se on Pohjanmeren korkein. Uudestakaupungista majakalle on matkaa 24 km ja kuuluu Kustavin kuntaan. Majakkatornin suunnitteli luotsinmajuri Gustaf Brodd esikuvanaan Venäjän Krostadtin edustan Tolhubinin majakka. Majakan ylimpään kerrokseen pääsimme vaivattomasti. Maisemaa ihasteltiin panoraaman omaisesti aivan valaisimen vierestä ja hienolta näytti aava meri.

Muuten niin hienon sään vallitessa kapteenimme tuli sanomaan jo ennen majakkaan nousemista, että meidän tulisi nopeuttaa lähtöä tunnilla, koska myrsky on nousemassa. Kerttu-laivamme kyllä sen myrskyn kestäisi, mutta meillä retkeläisillä ei olisi mukavat oltavat. Uskoimme kapteenia ja nousimme laivaan, joimme pullakahvit ja nautimme vielä merimatkasta kohti Uuttakaupunkia. Retkemme jatkui vielä kaksi päivää tutustuen lähistön lintutorneihin. Retkemme aikana näimme 77 eri lintulajia. Vappupäivänä kävimme brunssilla Pyhämaan kahvila-ravintola Pyhämaan Pirtissä ja se kruunasi retken kulinaristiset nautinnot. Muutakin retkellä näimme ja koimme, mutta se olisi jo toisen jutun väärtti. Jälleen kerran hyvä retki hienolla porukalla.

Mia ViRet

Kuvat: Isokarin maisemaa ja merimetsojen asuttama Urpoistensaari.